0
0
Elina Lepomäki nousi kokoomuksen edellisessä puoluekokouksessa 1. varapuheenjohtajaksi. Hän on poliitikkona nyt tilanteessa, jos voi selkeästi vaikuttaa puolueensa linjaan ja ohjata sitä. Mutta mitä Lepomäen mielestä on poliittinen johtajuus, ja millaista Suomen hän haluaa ajaa? Tämä asia kiinnostaa ilmeisen monia, sillä johtamisblogiini liittyen sain useita pyyntöjä haastatella Lepomäkeä johtamisesta.
Lepomäki asui Lontoossa edellisen finanssikriisin aikaan. Hän kiinnitti huomioita siihen, että vuosina 2008 ja 2009 ei Suomessa oivallettu, kuinka iso kolaus kriisistä tulee myös kotimaahan. Suomessa ajateltiin aluksi, että kriisi ei rantaudu Suomeen, tai jos rantautuu ei niin isosti. Toisin kävi.
– Demokratiassa poliittinen johtaminen lähtee siitä, että ehdokas, joka tavoittelee virkaa ja poliittista johtajuutta kertoo selvästi, millaista Suomea haluaa ajaa. Keskeistä on ajatusten johtaminen ja visioiden johtaminen. Minä halusin lähteä konkreettisesti muuttamaan tätä Suomea, Lepomäki sanoo.
Mitä poliittinen johtaminen on ja millaista persoonaa se vaatii?-
– Perinteisen valtiomiesjohtamisen aika alkaa olla ohi. Ihmisiä kiinnostaa enemmän asiat, ajatukset ja visiot. Lisäksi meillä on omanlaisensa poliittinen kulttuuri Suomessa. Meillä on ollut vuosien varrella suosittuja hahmoja, jotka eivät välttämättä olisi muualla pärjänneet lainkaan. Esimerkiksi pääministeri Paavo Lipponen, joka sanoi ehkä kolme sanaa minuutissa.
Kun ei sekoile sanoissaan,
kerää pisteitä
Suoraa direktiovaltaa alaisiin ei yleensä ole. Asioista pitää neuvotella ja tehdä yhteistyössä. Myös eri tavalla ajattelevien kanssa.
Yksi keskeinen osa-alue poliittisessa johtamisessa on viestintä.
– Se nähdään myös pääministerin käsittämättömässä suosiossa. Se, että ei sekoile sanoissaan ja on edustava ihminen kerää paljon pisteitä, riippumatta poliittisesta substanssista, Lepomäki sanoo.
Edustuksellisessa demokratiassa pärjää tietenkin se, joka saa suosiota. Nykyisin poliitikot viestivät suoraan yleisölle sen sijaan, että lehdet, radio tai televisio olisivat välttämättä välikappaleena.
– Perinteisen median ohittaminen somen kautta mahdollistaa asiansa ilmaisemisen ja viestin perille saamisen. Toisena puolena on se, että suosion kalastelu johtaa sanojen kärjistämiseen ja yksinkertaistamiseen. Uskon, että tämä on kulttuurin murros, joka on käynnissä. Ehkä tulevat sukupolvet osaavat toimia tässä mediaympäristössä paremmin.
Mitä mieltä olet hallituksen johtajuudesta vaikeassa koronatilanteessa?
– Viime keväänä hallitus suoriutui periaatteessa ihan ok, mutta on muistettava, että oli vain yksi asia yli kaiken ja se oli korona. Pitkällä tähtäimellä yhteiskuntaa ei voi johtaa vain yhden asian läpi, vaan sosiaalisten ja taloudellisten faktojen läpi.
Yhteiskuntia ei voi
pitkäksi aikaa sulkea
Lepomäen mukaan nyt ollaan paljon monimutkaisemmassa ongelmakentässä kuin keväällä.
– Näyttää siltä, että hallitus ei osaa hallita ja johtaa tilannetta. Tähän aikaan ei kuulu ollenkaan se, että esimerkiksi keväällä suoraan väitettiin, että Suomessa on riittävästi suojavarusteita. Tämä ei pitänyt paikkaansa edes viikkotasolla. Suomessa olisi voitu valjastaa heti suomalaiset yritykset tarkoitukseen, mutta estikö ideologia sen? Eihän kansakuntaa voi näin johtaa.
Lepomäen mielestä politiikka on ristiriitaisten ajatusten keskenään kilpailua. Hyvä poliittinen johtaja osaa viestiä, mutta visionäärinen johtajuus edellyttää innostavuutta, vision koherenttiutta. Ihmiset pitää saada mukaan omaan visioon. Tässä johtamisessa ei ole valmiina mandaattia tai titteliä, vaan ajatukset ja visiot saavat ihmiset mukaan, jos saavat. Poliittinen johtaminen on tässä mielessä hyvin vahvasti edestäpäin johtamista. Ihmisiä ei pakoteta mihinkään, vaan annetaan itse päättää. Se on keskeinen osa demokratiaa.
– Hyvä johtaja on myös ennakoiva eikä vain ratko eteen tulevia ongelmia tai manageroi.
Uskottavuus ja luotettavuus ovat erittäin keskeisessä roolissa.
Entäs ne Lepomäen uudistukset, joiden vuoksi hän lähti politiikkaan? Miten hän muuttaisi Suomea?
Kolmella keskeisellä tavalla:
1. Työmarkkinauudistus.
- Meillä on Euroopan kankeimmat työmarkkinat. Esimerkiksi erityisryhmillä (osatyökykyiset, pienten lasten vanhemmat, maahanmuuttajat) on vaikea työllistyä, joka johtaa siihen, että juuri heidän työttömyysastensa on meillä korkeampi kuin verrokkimaissa. Kun on yhden koon työehdot, ne eivät aina sovi kaikille, mikä syrjäyttää ihmisiltä paljon mahdollisuuksia.
2. Sosiaaliturva.
- Perustili-malli. Muuttaisin hyvinvointivaltion mallia niin, että ei tuettaisi niin paljon alueita, järjestöjä tai yrityksiä, paikkakuntia, vaan ihmisiä. Aina pitäisi olla kannattavaa ottaa työtä vastaan. Nyt on paljon kannustinloukkuongelmia. Ei kannata ottaa esimerkiksi yhtä työtuntia vastaan tai ei kannata ruveta yrittäjäksi tai edes osa-aikaisesti, koska voi menettää tukia. Toisin kuin perustulossa rahaa perustili-mallissa ei kannata nostaa, jos sitä ei tarvitse. Perustilissä jokaisella Suomalaiselle maksettaisiin ns. könttäsumma syntymässä. Rahoilla voisi ostaa palveluita tai sijoittaa, ja veroja maksettaisiin perustilille kertyvistä tuloista vasta, kun niitä nostettaisiin.
3. Verotus.
- Suomi on kotitalouksille Euro-alueen kallein maa. Raha, mikä jää palkasta käteen on pienempi kuin muualla. Verotuksen painopiste yrityksestä kulutukseen ja päästöihin eli haittoihin. Tämän lisäksi pyritään systemaattisesti laskemaan kokonaisveroastetta.
