Leijonien maailmanmestaruus toi esille jotain hyvin olleellista johtamisesta ja tiimityöskentelystä sekä ihmisyydestä. Se opetti meille kaikille asioita, joita ei kannata unohtaa, vaikka muutaman kuukauden jälkeen maailmanmestaruus alkaa unohtua. Seuraavassa 7 asiaa, jotka jokainen työ – tai ihmisyhteisö voi oppia leijonien menestyksestä.

  1. Jokainen leijonien pelaaja osoitti kentällä johtajuutta ja kantoi vastuuta. Jokainen heittäytyi kiekon eteen mustelmia pelkäämättä. Kolmessa viimeisessä pelissä kentällä ei ollut kerralla kuutta yksilöä vaan kuusi ihmistä, jotka olivat ymmärtäneet, mitä jaettu johtajuus tarkoittaa. Se tarkoittaa sitä, että kaikilla on vastuu yhteisestä tekemisestä ja menestymisestä. Se tarkoittaa sitä, että jos haluaa olla paras on haluttava myös kantaa vastuuta itsestä ja muista. Todellinen tiimi onnistuu ja epäonnistuu yhdessä, yhteisönä.
  2. Se, että tiimissä on paljon johtajuutta ei tarkoita sitä, että se, jolla on johtamisen virallinen asema (Jalonen) olisi heikko tai “löysä” johtaja. Päinvastoin Jalosen johtajuuden voima oli siinä, että hän sai muut osoittamaan samanlaista johtajuutta, jota hän parhaimmillaan huokuu. Tästä muodostui sellainen johtamisen ja vastuuntunnon kehä, jota on harvoin suomalaisessa urheilussa saati työelämässä nähty. Tästä syntyi kollektiivinen vastuunkantaminen ja johtajuus.
  3. Jalosen yksi suurin saavutus oli luoda luottamuksen ilmapiiri, jossa omaan tekemiseen uskottiin. Luottamalla yhteistyön voimaan jokainen voi tehdä oman tiiminsä jäsenistä parempia. Jos ei usko yhteistyöhön vaan pelkästään omaan yksilötaitoon, ei voi koskaan tehdä muista ympärillään parempia eikä voi myöskään itse todella loistaa.
  4. Hyvä tiimi on aina parempi, kuin kasa huippuyksilöitä, jotka eivät ymmärrä yhteistyön merkitystä. Erään Kanadan huippupelaajan palkka oli suurempi kuin koko leijonamiehistön. Se kertonee yksilön merkityksestä suhteessa tiimin paljon. Yhdessä tekemällä voimme paikata toistemme heikkouksia ja saada vahvuudet entistä parempaan loistoon. Leijonissa jokainen teki toisistaan parempia. Se on hieno osoitus ihmisyyden hyvästä voimasta. Siitä voisi ottaa oppia yhteiskunnassa laajemminkin.
  5. Erinomainen tiimi toimi, silloin kuin sitä ei tarvitse aktiivisesti johtaa. Jokainen tietää pelitavan (työn tekemisen tavan) ja sen, mitä tavoitellaan sekä pelisysteemin. Tällaisessa organisaatiossa yksilöt saavat vastuuta ja valtaa ja johtajan rooli on seurata, että kaikki noudattavat sovittua tapaa toimia. Jalosen ansio tässä oli johtamisen selkeys. Hän sai pelaajat ymmärtämään pelitavan ja sisäistämään sen. Samalla on muistettava, että “Meidän pelillä” on jo pitkät juuret. Jalosen työ tässä suhteessa alkoi jo monia vuosia sitten. Nyt sen voi sanoa kantaneen parasta hedelmäänsä. Liigajoukkue voitti maailmantähdet – ja monta kertaa.
  6. Toimivassa tiimissä johtaja voi keskittyä jatkuvan pelisuunnitelman (miten töitä töissä tehdään) kertaamiseen sijaan luomaan pelaajiin sellaista tunnetilaa, että jokainen yksilö nostaa omaa tasoaan. Kun johtamisen pelikirjan on kunnossa ja sisäistetty, johtaja voi keskityttä johtamaan tunteita ja luomaan voittamisen ilmapiiriä. Johtaja voi keskittyä luomaan tunteita. Se on todella erinomaisen johtajan merkki.
  7. Jalonen oli modernin huippujohtajan malliesimerkki. Hän pysyi taustalla ja antoi muiden loistaa. Tekemällä itsestään tällä tavoin pienen hän teki muista suuria. Näin hän teki itsestään paradoksaalisesti kaikista suurimman. Kuten evankeliumissa Luukkaan mukaan sanotaan: joka on johtaja, olkoon kuin palvelija.
Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *