Kari Angeria

Johtajuus kiehtoo minua. Olen lukenut viimeisten vuosien aikana jopa satoja johtamisalaan liittyviä artikkeleita tai kirjoja. Lukeminen alkoi noin viisi vuotta sitten, kun aloitin esimiesurani. Nyt luen vähemmän, mutta valikoidummin.

Useissa johtamisen alaan liittyvissä kirjoissa tai artikkeleissa asiat esitetään yksinkertaistetusti ja lukijoille tuodaan valmiita reseptejä, jotka kirjan mukaan takaavat johtajana onnistumisen. Johtajuus näytetään usein selkeänä ja suoraviivaisena toimintana, jota se ei todellakaan ole.

Viime aikoina olen alkanut ymmärtää, että pohjimmiltaan johtaminen, kuten ihmisyyskin on ristiriitainen ja paradoksaalinen. Useinkaan ei ole selkeästi hyviä tai huonoja vaihtoehtoja. Lisäksi omien tekojensa seurauksia on todellisuudessa vaikea tietää. Hyvillä aikomuksilla, voi saada aikaan paljon pahaa ja toisin päin. Joskus huonolta vaikuttava päätös saattaa jälkikäteen osoittautua loistavaksi.

Jos joku yrittää esittää sinulle selkeää mallia johtamisesta tai johtajuudesta, hän on todennäköisesti myymässä sinulle jotakin. Mitä varmempi puhuja tai kirjoittaja on asiastaan, sitä epäluuloisemmin ja kriittisemmin sanomaan kannattaa suhtautua.

Johtaminen on ammattina yksi kaikkein mystifioiduimmista. Isojen organisaatioiden menestyneitä johtajia nostetaan jalustalle, vaikka menestymisen taustalla saattaa olla puhdas onni, sosiaaliset suhteet tai oikeassa paikassa oleminen oikeaan aikaan.

Oletamme, että menestymisen taustalla on aina osaaminen, mutta näin ei tietenkään läheskään aina ole. Samalla alan mystifioiminen luo johtajille erikoisen toimintaympäristön. Oletetaan, että johtajan pitäisi aina olla oikeassa, tietää kaikki muita paremmin tai omata hienoja ja jalostuneita persoonallisuuden piirteitä. Pelottavia ja vaarallisia oletuksia. Johtaja on aivan  samanlainen ihminen kuin kuka tahansa muukin.

Pikemmin kuin osata olla oikeassa, pitäisi osata kuunnella, kasata tietoa ja analysoida. Mutta niitäkään ei voi tehdä loputtomiin. Jossain vaiheessa pitää vain tehdä päätös, jonka lopputuloksesta ei voi lopulta tietää mitään. Maailma on täynnä yllätyksiä eikä se lopulta tottele toiveitamme tai halujamme. Lisäksi ihmisten tavat muuttuvat hitaasti.

Millaisen lopputuloksen tästä johtamisen kaaosteoriasta voi sitten vetää? Maailmaa ei voi muuttaa, mutta omia ajatuksia voi. Usein hellittäminen ja hyväksyminen auttaa. Suhteessa itseen, muihin ja maailmaan.

Olen oppinut, että parhaat päätökset syntyvät intuitioon nojaten. Sitä voi opetella kuuntelemaan. Se vaatii usein rauhaa ja hiljentymistä sekä sitä, että päätöstä ei pakota, vaan sen antaa ilmetä, kehkeytyä.

Yksikään johtamisteoria, artikkeli tai konsultti ei voi tietää, mitä sinun sisimpäsi ääni sanoo.

(Jos blogi kiinnostaa sinua, tilaathan uutiskirjeen. Saat tiedon uusista päivityksistä automaattisesti)

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *