Kari Angeria

Lukiessani Alf Rehnin kirjaa ””Johtajuuden ristiriidat” mieleeni muistui samaisen professorin vierailu Iisalmen Lumakeskuksessa noin kuusi vuotta sitten. Hän oli puhumassa arvovaltaiselle joukolle kuntavaikuttajia.

Rehn esitti tilaisuudessa varman tavan houkutella Iisalmeen sankoin joukoin turisteja. Keinolla saataisiin aluetalous nousuun ja turvattaisiin mahdollisesti myös työvoiman saatavuus pitkässä juoksussa. Rehn ehdotti jotain, jota yksikään kunta ei ole Suomessa tehnyt. Menestysresepti toimisi vielä tänäkin päivänä. Sitä ei vain haluta käyttää.

Iisalmesta homopääkaupunki

Keino oli brändätä Iisalmi Suomen homopääkaupungiksi. Tekemällä ja tuotteistamalla palveluita tälle keskimäärin maksukykyiselle ja unohdetulle joukolle. Idea sai parhaimmillaan aikaan hyväntahtoista hymähtelyä, suurin osa salista kiemurteli vaivalloisesti tuoleissa.

Kun asiaa lähestyy analyyttisesti, se ei voisi olla toimimatta. Yksikään kunta ei ole ottanut kuntamarkkinoinnissaan samaa kärkeä. Se olisi aivan ennennäkemätön ja poikkeuksellinen.

(Muista tilata blogin uutiskirje sivun vasemmasta laidasta)

Kunta voisi seilata kuuluisan yritysjohtamisen oppaan (W. Chan Kimin ja Renée Mauborgnen Sinisen meren strategia) aavalle merelle, jossa kilpailijoita ei ole.

Iisalmi ja koko seutukunta laajemmin etsii kissojen ja koirien kanssa viisasten kiveä, jolla saisi työvoimaa kasvaville yritykselle, kuten Ponsse ja Normet vain muutamia mainitakseni. Ylä-Savo on Suomessa poikkeuksellinen teknologia- ja metalliteollisuuden keskittymä. Maailmalla samanlaisia on monia, valitettavasti. Maailmalla ei kuitenkaan ole yhtään samanlaista teollisuuskeskittymää, jonka kaikki yritykset olisivat julkisesti julistautuneet homoystävällisiksi. Sininen meri myös rajattomaan työvoiman saantiin?

Rehnin lausahdus Lumakeskuksessa oli provokaatio, mutta se oli erittäin toimiva sellainen, koska se näyttää niin hyvin, miten me ihmiset tuppaamme ajatella. Siksi se on myös hyvä esimerkki tähän blogipostaukseen.

Se osoittaa, että todellisuudessa valtaosa organisaatiosta, yrityksistä tai yksittäisistä johtajista ei edes halua menestyä tai pitäisikö sanoa uskalla menestyä. Suurin syy on pelko eri muodoissaan.

Mitä sitten pelätään?

1. Ihmiset pelkäävät sosiaalista stigmaa. Sitä, että heitä pidetään hulluna, jos he eivät käyttäydy sovinnaisesti. Johtajat pelkäävät usein kulkea vastavirtaan tai ”keikuttaa venettä”. Monet johtajat ovat keskimäärin varsin konservatiivista väkeä.

Oman kokemukseni mukaan tämä pätee erityisesti kuntajohtajiin. On myös aivan normaalia haluta ”sopeutua joukkoon”. Kuka haluaisi leimautua siksi homokunnanjohtajaksi?

2. Yritykset ja ihmiset pelkäävät epäonnistumista, kuten Winston Churchill osuvasti sanoo: ”Menestys on kykyä olla menettämättä innostustaan toistuvista epäonnistumisista huolimatta.”

Vaikka moni ymmärtää tämän teoriassa, epäonnistuminen voi silti kammottaa. Epäonnistumisen myötä johtajalta voi mennä työ, perhe ja moni muu asia. Yritys voi mennä konkurssiin.

3. Organisaatiot ja ihmiset pelkäävät onnistumista. Entä jos Iisalmesta tulisi homopääkaupunki? Sehän toisi tänne roppakaupalla homoja. Se olisi todella pelottavaa.

Onnistumisen pelkoon on myös monia muita syitä, joita esimerkiksi psykologi ja kirjailija Tony Dunderfelt listaa.

4.  On helppo keksiä monta syytä, miksi luova idea ei voisi onnistua. Usein on helpompi opponoida kuin uskoa poikkeukselliseen ideaan. Moni pelkää itsessään muutosta, uutta.

Ihminen pelkää muuttaa tapojaan ja ajatuksiaan, koska se voi sattua ja olla vaikeaa. Se vaatii usein luopumista vanhasta.

Vanhoilla tavoilla, uskomuksilla ja käsitteillä on taas usein varsin rationaaliset perusteet. Niistä ei ole edes syytä luopua hevillä. Muutosvastarinta ei ole lähtökohtaisesti hyvä tai huono piirre, mutta se on varsin inhimillinen piirre.

Metsästäjä-keräilijäkulttuurissa 10 000 vuotta sitten muutosvastarinta on saattanut pelastaa koko heimon. Uusia marjoja tai sieniä ei kannata mennä syömään heti mahan täydeltä, vaan kannattaa ensin maistella hieman. Ihmisen psyyke on hyvin samanlainen nyt kuin vielä silloin. Muutoksen pelkoon on monia syitä, mutta kannattaa muista, että se on hyvin rationaalinen suhtautuminen uuteen.

5. Moni pelkää, että onnistumisen hinta on liian iso. Tämä liittyy toiseen kohtaan. Johtaessaan maata suuren taisteluun Churchill totesi, että edessä on ”verta, hikeä ja kyyneliä”. Kuka haluaa onnistua, jos hinta on se? Pahimmillaan paljon kuolemaa.

Iisalmi voisi houkutella turisteja ja työvoimaa, mutta samalla esimerkiksi moni poliitikko voisi pelätä, että tämän tyyppinen brändääminen karkottaisi omat äänestäjät. Todennäköisesti pelko olisi myös aiheellinen.

6. Steve Jobsista sanottiin, että häntä ympäröi todellisuutta vääristävä kenttä, joka sai ihmiset uskomaan mahdottomiin. Kuinka moni uskaltaa unelmoida oikeasti? Väitän, että vain harva oikeasti uskaltaa. Maskuliiniseen johtamiskulttuuriin unelmointi ei sovi. Unelmointi ei ole uskottavaa. Unelmointi on pelottavaa ja vaatii, että asettaa itsensä alttiiksi.

Näistä ja monista muista syistä moni ei edes halua onnistua. Se on vain inhimillistä.

Lopulta on pikemminkin ihme, että edes joku uskaltaa ottaa riskin. Hypätä tuntemattomaan.

ps. Jos jaksoit lukea loppuun saakka ja blogi kiinnostaa, tilaa ihmeessä uutiskirje blogin laidasta!

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

2 thoughts on “Kuka haluaisi oikeasti johtaa homokuntaa ja 6 syytä, miksi yritykset ja ihmiset eivät halua menestyä ja hypätä tuntemattomaan”

  1. Paras kirjoituksesi (lukemistani monista). Herättävä otsikko. Provoava, muttei pilkkaava, sisältö. Listat toimivat aina. Kerroit myös varjopuolet, joten ei jäänyt populistispoleemiseksi huudoksi.

    Kehitysehdotuksia:

    Käytit montaa eri lähdettä ja esikuvaa. Oliko jo liikaa? Monet lähteet voivat kieliä myös siitä, että ajatuksesi olivat enemmän lainattua kuin omaa? Toki siinä tapauksessa toimitettu oivasti. On myös hienoa antaa kunnia sille jolle se kuuluu, eikä esittää toisten ajatuksia pikkumuokkauksin ominaan.

    Muotoiluista. Nimet, myös firmojen, kannattaa korostaa yhtenäisesti läpi kirjoituksen.

    T

    1. Hei, kiitos taas hyvästä ja ennen kaikkea perustellusta palautteesta. Tästä blogista sain myös palautetta, että se on huono ja provoaminen ei toimi, joten mielipiteitä on moneksi.

      Muotoiluissa minulla on parannettavaa. Töissä viilaan niitä niin paljon, että blogissa vapaa-ajalla on vaikea enää keskittyä niihin, koska se ei ole minulle luontaista.

      Toimittamisesta ja lainaamisesta. Täytyy myöntää, että osin nimien viljely on ehkä teennäistä yritystä saada tekstille painoarvoa, se on myös sitä, että koetan sitä kauttaa antaa kiinnostuneille vinkkejä, mistä löytyy lisää, toisaalta se on myös minusta hauskaa tekstin virkistämistä ja kolmanneksi se on hakukoneoptimointia:)

      Mutta se on totta, että jos sitä tekee likaa, se vie huomion asiasta. Tässä mietin jo parissa kohti, että onko liikaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *