0 0
Read Time:5 Minute, 23 Second

Tämä juttu julkaistaan uudelleen etusivulle, koska Ponssen perustajasta Einari Vidgrénistä on julkaistu tuore Antti Heikkisen kirja ”Einari” ja uudelleen julkaisusta on tullut useita toiveita blogin lukijoilta. Juttu on julkaistu alunperin syyskuussa 2018.

Kuinka moni kansainvälisen pörssiyhtiön johtaja asettaisi johtamisen mallikseen suomalaisen tai savolaisen maatilan emännän?

Kuinka moni pyrkii toimimaan kuin yrityksessä ei olisi lainkaan hierarkiaa?

Kuinka moni on tunnettu karvareuhkastaan?

Ennen kuin pääsemme näihin asioihin, on kerrattava hieman taustaa.

Vieremäläisen metsäkoneyhtiön Ponssen menestys on ollut ainutlaatuinen tarina Suomessa viime vuosikymmeninä. Vuonna 2017 yritys sai presidentin kansainvälistymispalkinnon ensimmäisenä suomalaisena yrityksenä toista kertaa. Yrityksen Scorpion-metsäkone mullisti metsäkoneen tekemisen periaatteet ja keräsi useita palkintoja maailmalla.

24.8.2018 Ponsse avasi uuden laajennuksen Vieremällä. Tuotantotilat laajenevat 2,7 hehtaarista neljään hehtaariin.

Samana päivänä istuimme Ponssen hallituksen puheenjohtajan Juha Vidgrénin kanssa Iisalmelaisessa kahvila Natassa ja puhuimme johtajuudesta. Tämä blogipostaus keskittyy erityisesti Juha Vidgrénin johtamisen arvoihin ja siihen, miten hän näkee johtamisen ja johtajuuden. Muita ajatuksia voi lukea myöhemmin julkaistavasta kirjasta.

1. Kenessä sinä näet johtajuutta? Kuka on ollut sinulle esimerkkinä?

Johtaja koetaan liian paljon sellaisena, joka tietää kaikesta kaiken ja kertoo vielä miten asiat pitää tehdä.

Einarinkin (Juha Vidgrénin isä ja Ponssen perustaja) tapauksessa kaikki lähti työnteosta kotitilalta maaseudulta. Johtajuus tuli kyvystä käsitellä asioita, antaa suuntaa ja tehdä töitä. Johtajuus on ennen kaikkea tekemistä, ihmisten rohkaisemista ja asioiden alkuun saattamista.

En osaa oikeastaan sanoa yhtä muuta ihmistä, joka olisi minulle ollut esimerkkinä.

Kun historiaa kaivaa vähän taakse päin, kovimmat tekijät ovat olleet ne 1940-50-luvulla eläneet nykyiset mummot, jotka ovat polttopuilla  lämmittäneet veden karjakeittiössä kylmän tammikuun aamuna, lypsäneet lehmät ja kasvattaneet siinä samassa lapset koulutielle, jotta he pääsisivät opiskelemaan ja parempaan elämään. Se sukupolvi kasvatti vanhempamme, jotka ovat olleet nostamassa sitten kansakuntaa ja Suomea.
Heidän elämä on ollut todella pyyteetöntä. Ensin on katsottu, että muilla on ruokaa ja lapsilla vaatteita, ei siinä ole menty oma itse edellä.

Savolainen maatilan emäntä on minun esikuvani johtamisessa.

2. Millaisia periaatteita johtamisessa sinulla on ja oletko perinyt jotain isältäsi?

Einarin kautta on tullut selkeys johtamiseen. On vastuut, roolit ja luottamus. Einarin kuoleman jälkeen mietimme porukalla paljon sitä, miten yritystä jatketaan ja nopeasti ymmärsimme, että Einarin kautta Ponsse on aina ollut arvojohdettu yritys. Minun työni on katsoa päältä ja huolehtia, että arvot toteutuvat meillä päivittäisessä tekemisessä. Hallituksen puheenjohtajana en ole enää niin paljon mukana operatiivisessa työssä.

Ehkä suhteessa operatiiviseen johtamisen korostuu se, että osaan olla myös poissa tieltä. Sekin on oman sortin johtamista, että vapaus ja tila annetaan niille ihmisille, jotka ovat tekemässä työtä. Olen läsnä myös silloinkin, kun vaikeita tilanteita ilmenee. Meillä voi aina tulla kysymään, jos tarvitaan esimerkiksi omistajan ääntä tai mielipidettä johonkin asiaan.

(Jos blogi kiinnostaa, muista tilata uutiskirje, sivun vasemmasta laidasta)

3. Mitä arvot tarkoittavat Ponssella konkreettisesti?

Arvot ovat tärkeitä, sillä kaikki päivittäiset päätökset tulee pohjautua arvoihin – niiden yli ei voi kävellä.
Arvot konkretisoituvat minusta erityisesti vaikeissa tilanteissa, joita tulee välillä vastaan. Meidän pitää löytää ratkaisu, jossa toteutuu reiluus, rehellisyys ja tasavertaisuus.

Ponsse on kasvanut voimakkaasti viime vuosina ja erityisesti henkilöstöpuolella tasavertaisuus on todella haastavaa. Meillä on 1 600 työntekijää ympäri maailmaa. Millainen palkkiojärjestelmä on kaikille tasapuolinen? Aina on rajapintoja, joissa asiaa joutuu miettimään.

Me seuraamme kaikki tänä päivänä tarkkaan sitä,
tulemmeko työelämässä kohdelluksi tasavertaisina.

4. Miten paljon arvot tulevat Ponssen tarinan kautta ja miten paljon tarinallisuutta mietitään?

[Ne jotka eivät ponssen tarinaa tunne voivat perehtyä siihen täältä hhttps://www.ponsse.com/fi/ponsse/historia]

Ponssen yritystarinassa arvot käydään aina läpi Einarin lapsuuden kautta. Pienviljelijäperheen elämän kautta. Tasavertaisuus on aivan keskiössä, kuten myös kaiken työn kunnioitus.

Tehtiin mitä työtä tahansa, niin se on yhtä tärkeää. Kun työ on tasavertaista, niin ihmiset ovat myös tasavertaisia. Tätä kautta hierarkia koetetaan hävittää.
Tämä on haastava asia globaalissa yrityksessä. Venäjällä tai Kiinassa hierarkia on läsnä todella vahvasti työpaikoilla ja kulttuurissa.

Vahva hierarkia johtaa siihen, että alimman portaan kaveri ei koskaan uskalla sanoa, että ”Me saataisiin tuottavuutta 10 prosenttia lisää, jos muutettaisiin tuotantolinja tuohon viisi metriä sivulle.”
Seuraavana päivänä se ei olisi töissä, koska on mennyt pomolle puhumaan kehitysideoitaan muiden kuullen ja saattanut johtajan huonoon asemaan.

5. Mitä pitäisi ajatella johtamisessa tai yritysmaailmassa toisin?

En osaa tuohon mitään perustavaa sanoa – itse olen huomannut, että ne vanhat maaseudun työskentelyä ohjaavat arvot ja hyvät tavat toimivat tänäänkin.

Puututaan ajoissa epäkohtiin, korjataan asiat kun niitä tulee vastaan ja ennen kaikkea puhutaan asiat selviksi, jos epäkohtia tulee.

Hyviä käytänteitä on monissa erilaisissa yrityksissä. Ehkä sellainen joka kuulostaa itsestään selvältä on asiakkaan asettaminen aina ensiksi, mutta kuinka monessa
paikassa tämä enää toteutuu, kun palvelut on viety puhelinlinjojen taakse, eikä kaupoissa enää kohta ole myyjiä paikalla.

6. Mikä sinun työssä tai johtamisessa vaatii eniten tahdon voimaa?

Hallitustyöskentelyssä minulta ottaa energiaa se, että en ole niin kovin syvällä teknologiassa. Minullla on niin vähän asiantuntijuutta koko alalle.

Olen aina sanonut ihmisille, että minulla ei ole metsäalan, kaupallisen alan tai insinöörin koulutusta. Minulla on vain luokanopettajan koulutus, jonka pohjalta töitä olen tehnyt.
Asiakkaiden kanssa en voi käydä keskusteluja koneista ja niiden ominaisuuksista, mutta paljosta muusta voi aina onneksi keskustella.

Kun 2010-vuonna tulin tähän hallituksen puheenjohtajan tehtävään, niin oli tärkeää sanoa nämä asiat auki.
Pitää olla selkeys siitä, mitä on itse tekemässä ja mikä on oma roolitus.

7. Onko jotain mottoa tai elämänohjetta, joka sinulle tärkeää?

Ei oikeastaan. Minulle oli hyvä elämänkoulu, kun olin ennen yliopistoon lähtöä vuoden Savimäellä sijaisopettajana. Meillä oli ala-asteen 1-6 luokat ja kaksi opettajaa, joista Mirja Kokkonen oli koulunjohtajana. Hänen oppejaan ja mottojaan olivat sellaiset asiat, että joka päivä, kun tultiin kouluun lapset tulivat kättelemään ja tervehtimään.

Meillä oli koulussa keittäjä ja siellä kävi myös postinkantajaa ja talonmiestä ja kyläläisiä viikottain. Siitä tuli yksi motto, joka oli vahvuus myös Einarillakin; kohdellaan ihmisiä ihmisinä ja tervehditään kaikkia.

Maanantaisin oli koululla aina yhteinen aamunavaus. Jos jotakin iloa tai surua oli tullut viikonlopun aikana, se käytiin yhdessä läpi ja puhuttiin kaikkien kesken. Sitten lähdettiin tekemään töitä. Se oli kykyä käsitellä asioita asioina eikä ne lähteneet siitä paisumaan – se toi vahvan yhteisöllisyyden tunteen koululle.

Kun menin Oulun OKL:n ja Tuiraan kaupunkikouluun harjoittelemaan, siellä oli samat haasteet arjen kohtaamisessa. Maanantaiaamuisin, vanhemmat opettajat sanoivat,
että eiköhän viedä tuosta kaksi poikaa heti ruokalaan syömään, kun vanhemmat ovat kuitenkin ryypänneet viikonlopun ja lapsilla ei ole ollut ruokaa.

Tässä tullaan taas ihmisten kohtaamiseen. Ennen kuin puhutaan lapsen kanssa aakkosista tai kymmenluvun ylittämisestä, kohdataan ensin se realiteetti, missä lapsi on sillä hetkellä.
Sama pätee tehtaalla tai missä muuallakin. Ennen kuin katsotaan tuotantolukuja, kysytään, miten menee tai kuten Einarilla oli tapana kysyä: ”Mitenkä meillä männöö?”

Se on sitä johtamista – inhimillinen kosketus ennen kaikkea.

(Muokattu: Sisällöllisiä tarkennuksia 17.9 klo 09.00. Alun toisen kappaleen toisto poistettu 17.00)

Happy
Happy
0 %
Sad
Sad
0 %
Excited
Excited
0 %
Sleepy
Sleepy
0 %
Angry
Angry
0 %
Surprise
Surprise
0 %
Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail

Average Rating

5 Star
0%
4 Star
0%
3 Star
0%
2 Star
0%
1 Star
0%

7 thoughts on “Arkistosta: Juha Vidgrénin esikuva johtamisessa on savolainen maatilan emäntä – ”Ei siinä ole menty oma itse edellä.”

  1. Edelleen loistavaa filosofiaa yrityksestä joka menestyy ja on arvot kohdallaan, myvää menestystä myös jatkoon.

    1. Hei, kyllä yrityksen arvoilla on merkitystä menestykseen. Kuluttajat ja asiakkaat seuraavat nykyään entistä tarkemmin, millä arvopohjalla yritys toimii. Omista työntekijöistä puhumattakaan.

  2. Lämmin henkinen koti oli Einarilla. Olin joskus koulutyttönä yötä Ruuskan Kaarinan vieraana Niemisellä Einarin kotona. Makoisat voileivät Iida teki ja Jooseppi meille piti juttuja.

  3. Hienoa, että arvojen merkitys päivittäisessä johtamisessa korostuu kirjoituksessa. Niihin kuitenkin kaikki toiminta perustuu. Arvot ohjaavat. Sisäistämiemme arvojen tulee olla yhdensuuntaiset yrityksen arvojen kanssa.

    Toinen asia, johon kiinitin huomiota oli itsetuntemus. Johtaja tunsi vahvuutensa ja puutteensa, tunnusti ne avoimesti ja ennen kaikkea, otti huomioon ne johtamisessaan. Se vaatii viisautta ja nöyryyttä.

  4. Oikeaa otetta. Olisi myös sovellettavissa harrastustoiminnan piireihin. Sillä on joskus johtamassa useampia henkilöitä yhtäaikaa.
    Muutos johtaminen on myös haasteellista.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *